Tällä kertaa oli rikottava viikonloppujen radiohiljaisuus siitä syystä, että en ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa mitään tänne. Sen sijaan olen tehnyt paljon huomioita. Ne eivät liity mihinkään, mutta kerron teille, koska mietin niitä usein. Viikkoni on ollut kummallinen: kun olen päivätyössä, vitutusta ei voi estää. Tällä kertaa en kerro tapahtumista, sillä uskokaa tai älkää, en halua työnantajaani liikaa huomiota, tai aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia. Kun teen töitä itselleni, se onkin mukavaa. Eihän siitä rahaa vielä saa, mutta se on siitä huolimatta palkitsevaa. Suosittelen muillekin.
Portaat ovat joskus varsinainen haaste ihmiselle, jolla on heikko pimeänäkö. Meidän portaikoissa on usein valot pois. Usein en ole varma, onko viimeinen porras todella viimeinen. Näin ollen viimeiseltä portaalta otan varmuuden vuoksi harppauksen-omaisen askeleen, jotta en kaatuisi portaissa luullen lattian tulleen jo vastaan. Tämä aiheuttaa sen ilmiön, jossa ihminen astuu ”isosti” lattialle, ja tuntee itsensä tyhmäksi. Teko muistuttaa kuuhun astumista, ja vain Zarahustra puuttuu soimasta taustalla. Miksi ei voi astua normaalisti, oli seuraava askel lattia TAI porras? Miksi pitää astua dramaattisesti? Ideana on kai se, että jos jäljellä onkin vielä yksi porras, niin isosti astumalla päästään senkin yli – varmuuden vuoksi – ja voidaan pahimmassa tapauksessakin päästä lattialle turvalliseti. Edellinen ajatus, joka kieltämättä usein astuu omaankin ajatukseen, on täysin irrationaalinen. Jos astuisin normaalisti eteenpäin, sillä ei ole välilä onko jalan alla porras tai lattia. Toki olemme kompastelleet kun olemme luulleet olevamme lattialla ja oikeasti olikin vielä yksi porras jäljellä. Ehkä me olemme kaikki hienomotorisesti ”haasteellisia”. Tai tyhmiä. Virkamies jatkaa ”kuukävelyä” myös jatkossakin pimeissä rapuissa.
Tästä ongelmasta on luonnollista siirtyä toiseen itseäni askarruttavaan asiaan, eli maahanmuuttoon. Yleensä iltapäivälehtien otsikot lähinnä raivostuttavat tyhmyydessään, joten en vaivaudu niitä lukemaan. Minua ei kiinnosta mitä Matti Nykänen teki viikonloppuna, eikä minua kiinnosta onko Tukiainen lähdössä politiikkaan; politiikka on yksi turhimmista keksinnöistä sitten… en edes löydä vertailukohtaa, niin huono idea se on. Maahanmuutto on myös yksi asioista, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Siitä käytävä keskustelu on hyvin yksisuuntaista ja polarisoitunutta. Joko olet puolesta tai vastaan. Kenen lippua kannat jne. Miksi aihe on millään tavalla tärkeä tai kiinnostava? Aloitetaan vastustajien, ts. maahanmuuttokriittisten puolelta. Koitetaan nyt ymmärtää se, että Suomi ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto kiinalaiselle huippututkijalle tai insinöörille, ja miksi olisi, ja miksi pitäisi olla? Enpä usko, että kiinalainen ystävämme eräs päivä saadessaan tiedon olevansa maan tuhannen lupaavimman nuoren joukossa miettivän, että hei, on olemassa maa Suomi, haluan sinne. Syy, miksi ”hyvät aivot” ovat ennen menneet Yhdysvaltoihin on siinä, että siitä on henkilölle itselleen hyötyä. He saavat siellä varmasti parempaa palkkaa, sekä ennen kaikkea siellä on infrastruktuuri valmiina. Jos esimerkiksi olisin huippu nanoteknologian alalla, en varmaankaan matkaisi ensimmäiseksi Madagaskariin sen palmujen vuoksi, vaan Yhdysvaltoihin, Ranskaan, tai vaikka Venäjälle. Miksi ihmeessä tulisin Suomeen? Joten on selvää, että meille jää käteen ns. vaatimattomampi talentti.
Maahanmuuttokriittiset toivovat usein, että maahanmuutto olisi työperäistä. Niin varmasti toivovat monet muutkin. Tämä viittaa siihen, että kyse on loppujen lopuksi rahasta. ”Minun verorahoillani” jne. Ajatellaan tilannetta, jossa maahanmuuttajia ei enää tulisi yhtä ainuttakaan kappaletta maahamme. Suomi voittaa tulevissa olympialaisissa jääkiekon kultamitalin, ja samassa hurmoksessa syntyvyytemme lähtee nousuun. Olisimmeko sitä mieltä, että kasvava syntyvyys olisi hyvä asia? Kyse on rahasta. Koska en ole maahanmuuttaja, eikä minulla ole lapsia, on minulle täysin yksi ja sama tuleeko yksi tilastomerkintä ja verotaakka valkoisesta tai mustasta lapsesta, tai aikuisesta. Rahaa kuitenkin menee, ja se suomalainen vauva tulee aika kalliiksi pitkällä aikavälillä joka tapauksessa. Taloudellisesti, kun kyseeseen tulee minä ja minun verorahani, on aika se ja sama mitä nimeä kyseinen uusi asukas kantaa. Se on kulu. Tulevaisuuden työntekijöitä tietysti tarvitaan, ja minulle on yksi sama mitä nimeä he kantavat. Täytyy sanoa, että jos joutuu pelkäämään vaikkapa sitten sieltä Somaliasta vievän työpaikan itseltäni, niin pitäisi varmaan katsoa peiliin. Jos kyseinen ihminen osaa sen työn paremmin, johon olen kouluttautunut koko ikäni, ja menetän siis kilpailussa työni kielitaidottomalle henkilölle, niin ehkä vika on jossain muualla, eli itsessä.
Veronmaksajana minua vituttaa se, että tiettyjä rikoksia esiintyy aivan liikaa. Rikoksista pahimmat minusta ovat toiseen ihmiseen kajoutumiset tavalla tai toisella. Voidaan tilastoista katsoa, että maahanmuuttajat syyllistyvät näihin prosentuaalisesti huomattavasti enemmän. Nyt ollaan sitten siellä maahanmuuton puolustajien aitiossa. Sillä todellakin on merkitystä, ja asia on vakava. Maahanmuuton puolustajat sortuvat välillä (ei kaikki, jotkin heistä) oksettavaan kulttuurirelativismiin. Se on Virkamiehelle ehkä pahin kirosana, jota voi löytää, joka kertoo ihmisen totaalisesta järjen menetyksestä ja älyn puutteesta. Tähän sarkaan osuvat myös ne, jotka väittävät, että ihanaa värinää tarvitaan, koska eihän Suomella ole mitään omaa kulttuuria. Se joko tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi paskakulttuuri, tai sitten sitä, että sitä ei todellakaan ole olemassa. Toisin sanoen sitä pidetään paskakulttuurina. Nämä puolustajat, jotka ovat rasisteja ehkä pahimmasta päästä, näkevät monikulttuurin ravintoloina. On kiva kävellä kesäyötä Helsingissä, kun voi mennä syömään eri maista tulevia ruokia. On myös kiva, kun kadulla voi kuulla rumpujen rytmiä ja muita etnoja. Näille ihmisille maahanmuuttajat ovat siis eräänlaisia sirkuspellejä, jotka tulevat meitä tänne viihdyttämään, ja jotta ei tarvitsisi tuntea häpeää kun ystävät toisesta maasta tulevat kylään ja toteavat, että eihän täällä ole yhtään värinää. Monikulttuurisuus heille tarkoittaa kaikkia muita kulttuureja paitsi sitä omaa. Kulttuurirelativismi ottaa joskus myös kummallisia käänteitä, joissa suomalainen kulttuuri on huonoa ja toisten parempaa. Eikös kulttuurilla olla oma mittaamaton arvonsa, jossa eroja ei voi tehdä, että toinen parempi ja toinen huonompi? Muutenhan voisin haukkua maahanmuuttajien kulttuureja ihan avoimesti, tekisin silloin täysin saman asian.
Maahanmuutto, mitä siitä pitäisi ajatella? En tiedä, koska en juuri koskaan sitä ajattele. En pidä sitä tärkeänä aiheena.
Virkamiestä Vituttaa 