Maya-kalenteri ei koske Suomea

2012 ja tulee maailmanloppu? Hmmm, ei kuulosta todennäköiseltä. Sen sijaan todennäköistä on, että kansalaisten suhteellinen ostovoima pienenee siihen mennessä roimasti. No miten niin? No siten niin, että en  yksinkertaisesti usko siihen mielikuvaan, jota ihmiset itsestään antavat. Päivittäin näen ihmisiä, joilla ei selvästi ole varaa omaan elämäntyyliinsä. Suuri osa ihmisistä kuuluu siihen luokkaan, jotka tienaavat keskimääräisen paljon tai sitä vähemmän. Itse pienituloisena tiedän mihin se raha riittää. Tosin en elä yli varojeni. Kohtuullisen vuokran jälkeen, vakuutusmaksujen ynnä muiden pakollisten kulujeni, käteen ei jää oikeastaan mitään merkittävää. Käytänkö rahani siis huolettomasti ruokaan ja muihin asioihin, kuten lämmitykseen? Vai miten muilla tuntuu olevan enemmän rahaa, jopa opiskelijoilla? Vastaus on helppo: ihmiset elävät yli varojensa. Suomalaista luottokriisiä odotellessa… kaikki tuntuvat ostavan luotolla, jonka maksamiseen tarvitaan pari korttia lisää. Ja kaikki tämä pelkkää kulutusta varten. Nuori ihminen laskee päässään, että vielä tämän kuukausittaisen osa-maksu-diilin voi tehdä, koska pystyy juuri ja juuri sen maksamaan siten, että voi vielä lyhentää luottovelkaakin kuukausittain minimimäärän. Kun viisi vuotta on mennyt eteenpäin, on luotto edelleen maksimissa. Korkoja sen sijaan maksettu roimasti. Kämpässä ei ole juurikaan mitään järkevää, jonka arvo pysyisi tai jopa kasvaisi. Mahtaa vituttaa.

Nuoret opiskelijat jopa ottavat lainoja, jotta voivat alkaa ”asuntosäästämään”, hankkimaan itselleen ”sijoitusasunnon” jne. Sitten pitää jokainen kuukausi kituutella, että saa leipää pöydälle. Mutta tulevaisuudessa sitten onkin varaa, eikös niin? No ei ole. Uskokaa jo, asuntojen hinnat korkeintaan nousevat ”sijoitus”-huumassa. Niiden suhteellinen arvo ei kuitenkaan vastaa nousua. Korkeintaan maan arvo voi nousta, mutta rakennustyön tai materiaalin ei niinkään. Vai uskooko ihmiset oikeasti siihen, että kun me kaikki ostetaan se sijoitusasunto, ja sitten löydetään siihen toisistamme vuokralaisia, niin sitten me kaikki rikastumme 20 vuoden päästä? Ainoa seuraus asialla on, että asuntojen hinnat pysyvät korkeina, ja se, että kituutamme kuukaudesta toiseen pienellä ostovoimalla, ja vielä se, että kun jotain sattuu, eli tulee ylimääräinen kulu tai elämäntilanne vaihtuu, niin pankki korjaa sen sijoitusasunnon. Silloinkin mahtaa vituttaa.

Huolestuneena olen seurannut ihmisten ”rationaalista” päätöksentekoa. Järjestelmään luottamisen aukottomuus on uskomattomalla tasolla. ”Kyllä valtio pitää huolen…”, niinpä niin, se on samanlainen lausahdus kun että ”kyllä yliopisto pitää huolen”, tai mikä muu tahansa instituutio tai taho, joka on julkisrahoitteinen. Ei laitoksissa ole nimetty ihmistä, joka pitää sinusta huolen. Ei siellä ole henkilöstöä, joka soittaa sinulle ja kysyy mitä sinulle kuuluu, tarvitsetko jotain, haluatko jutella, mikä mieltäsi painaa, miten voitaisiin auttaa. Se on mahdotonta, sillä vain ihmiset pystyvät siihen. Samaan aikaan järjestelmää kuitenkin syytetään virheistä. Nyt, kun eläkeasiat on taas hoidettu päin persettä, eli keksitty joku uusi taulukko, jonka mukaan kolmekymppiset itseasiassa menettävät eläkerahaansa huomattavissa määrin, niin se on järjestelmän syy, ja tämä oli väistämätöntä. Virkamiehen aivot poksuvat tässä vaiheessa; järjestelmää voi syyttää, ja virkamiehet toki haluavat että sitä syytetään, ettei vaan omat toimet joudu syyniin, tai ettei omalta toiminnalta odoteta vastuullisuutta.

Nerokkaat eläkejärjestelijät vielä todistelivat, että tämä on parasta myös nuorille, sillä elinikä kasvaa, joten tällä taulukolla saatte itse asiassa moninkertaisen eläkkeen verrattuna nykytilanteeseen. Siis anteeksi mitä? Miten se, että sitä leikataan pois antaa minulle paremman eläkkeen joskus tulevaisuudessa? Näin tästäkin asiasta tehdään pyramidi-huijaus. Muistelisin, että kun minä jään tämän taulukon mukaan joskus 75-vuotiaana eläkkeelle, sillä elän taulukon mukaan 100-vuotiaaksi, niin eläkkeeni on jotakuinkin 7000 euroa. Kuulostaa isolta, sillähän saisi vaikka mitä. Tänään. Sitten vuosikymmenien päästä tuo 7000 euroa saattaa olla pieru saharassa. Ja todennäköisesti onkin. Sitäpaitsi, olen hieman skeptinen siitä, että eläkejärjestelyitä ei tehtäisi taas 10 vuoden päästä, kun huomataan, että hölmöläisten matto alkaa taas kaventua liian selvästi. Miten vitussa minua hyödyttää se, että otetaan käyttöön taulukko, jossa elinikääni nostetaan, työikää jatketaan merkittävästi, ja oletetaan, että elän 100-vuotiaaksi? Tähän neropatit vielä laskevat, että tietysti, sillä silloin on vielä se työvoimapulakin, kun suuret ikäluokat ovat poistuneet autuaammille maille. Juuri näin. Kestävää kehitystä kerrassaan. Onneksi meillä on kaikilla silloin se sijoitusasunto maksettu, niin voimme myydä ne toisillemme huomattavalla voitolla ja elellä säästökoroilla leveästi lentävissä autoissaimme.

Miksi ihmiset luottavat järjestelmään, joka ei ole koskaan mitään kenellekään oikeasti antanut? Se on mahdotonta, yksinkertaisesti mahdotonta. Voiko joku tosissaan väittää, että jos meillä ei olisi esimerkiksi terveydenhuoltoministeriä, joka komentaa terveydenhuoltoarmeijaansa, niin meillä ei olisi lääkäreitä, ja jos olisi, niin niihin pääsisi vain Gyllenbergit? Koska se asia uskotaan, että olemme kaikki ihmisiä, ja puolustamme omaa etua ja haalimme kaiken mikä irtoaa itsellemme (tai perheellemme), kun tilanne niin suo? Miksiköhän virkamieskoneisto jyllää laman aikana, ja yksityinen puoli tuntee nahoissaan vaikutukset? Minulla on siitä kokemusta, olenhan sentään virkamies itsekin. Mitä ylemmäs mennään, sen vähemmän eduista karsitaan. Korjaan, niihin etuihin ei kosketa. Ei tietenkään kosketa, kuka nyt omia etujaan karsisi?

Lisäksi olen huolestunut sikainfluenssasta. En siksi, että se olisi vaarallinen. Olen huolestunut siitä, että kun vihdoinkin taas saamme kuulla valtion toimijoiden organisointi-kyvyistä, niin päivitellään, että pitihän se arvata. Ja huomenna se taas unohdetaan. Miettikääs nyt sitäkin, että kun tulee influenssa, niin ollaan valmiita ”investoimaan” miljoonia välittömästi asiaan, sillä uhka on todellinen ja välitön. Mutta asiat, kuten nuorten pahoinvointi, katuväkivalta ja muut seikat, jotka koskettavat kansalaisia hieman rajummin, siihen voidaan palata myöhemmin. Pidetään se kuitenkin asialistalla. Jatkossa voimme perustaa työryhmän, joka miettii sitä, että minkälainen konsortio pitäisi rakentaa tämän asian hoitamiselle. Sitten kahden vuoden jälkeen julkistetaan asiasta raportti, jota käsitellään eduskunnassa, jonka budjetista tapellaan, koska se on pois jonkin toisen budjetista, joka on sen rahan luvannut saunaillassa kavereidensa projekteihin. Jossain vaiheessa puhutaan jo konsortion perustamisesta, ja sitten tapellaan siitä, kuka sitä johtaa ja ketkä sitä edustavat. Tässä vaiheessa koko hanke on viimeistään tuhottu ja palaverit keskittyvät konsortion edustajien keskinäiseen valtataisteluun ja siihen, kuka vastaa palaverien kahvituksesta, ja miksi vitussa matkakorvauksien maksaminen kestää niin kauan. Edellinen prosessi on ideaalinen. Tästä voi alkaa miettimään, kuinka asioihin omistaudutaan. Joku muu pitää huolen, koska onhan se tärkeä asia. Mutta mitä tärkeämpi yhteinen asia on, sen todennäköisempää on se, että sitä ei oikeasti kukaan tee, sillä ”joku muu tekee varmaankin ja se osaa sen paremmin kuitenkin, mut ollaan hengessä mukana ja tuetaan”. Vituttaa koko tukeminen. Ollaan rehellisiä, ei me asialle mitään tehdä. Kyllähän me haluttaisiin, mutta ei me sitä oikeasti tehdä. Enkä minäkään sitä tee. Mieluummin investoin Krav Maga-tunneille, että voin karkottaa hyökkääjän kadulla, tai jään kotiin katsomaan Lostin viimeistä tuotantokautta telkkarilla, jonka ostin osamaksulla ja luotolla. Sitten voin heittää tölkillä seinää, kun hermostun uutisissa tulevista virkamiesten ökyilyistä.

Suuri osa nuorista tulee syrjäytymään ennen 40 vuotta. Suurin osa heistä ei omista yhtään mitään, paitsi velkaa. He omistavat siis miinus-rahaa, joka on konseptina varsin mielenkiintoinen. Heillä siis ei ole mitään, mutta he ovat velkaa. Työkokemuksen taso ja kesto tipahtaa, ja alkoholi ynnä muut päihdeongelmat lisääntyvät, ja väkivalta tätä myöten myös lisääntyy ja kiristyy entisestään. Häiriökäyttäytyminen lisääntyy tämän myötä, ja kierre on valmis, jossa me kaikki tappelemme jostain minimaalisista eduista, jotta Intrum Justitita ei meitä ottaisi käsittelyynsä.

Nyt olen virkamies ja yrittäjä. Olen tehnyt selvästi jotain väärin. Olisikin ehkä syytä alkaa kasvattamaan perunoita ja elää omavaraisesti jossain korvessa, mutta puuta halailevat hahmot ovat ökyilevien virkamiesten jätetuotos, sillä ilman heitä, meillä tuskin olisi puunhalaajiakaan. Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin kaikille. Muistakaa laittaa jotain suun eteen kun yskitte (jostain syystä tämäkin on käsittämättömän vaikeaa aikuisille ihmisille, nyt, kun siihen kiinnittää huomiota). Älkääkä luovuttako, ei maailma lopu vuonna 2012. Päinvastoin, elämä, ja varsinkin työ/työttömyys-elämä jatkuu, aina 100-vuotiaaksi asti.