Still alive part 2

Jippii kuulostaa ehkä lattealta avaukselta sille olotilalle, jossa nyt olen. Ei elossa. Kävin läpi ns. ”major operatioanin”, joka todettiin aika yllättäen vain muutamia viikkoja sitten. Aika oli rankkaa henkisesti sekä itselleni että rakkailleni. Ajattelin, että miksi minä, tämän saamisen mahdollisuus on jotain 1:10,000,  miksen voitttanut vaikka eilisestä ässä-arvasta. Kunnes tapaisin kirurgini ja tarkastin heidän taustat. Minun sairaalamaksuilla ja veroillani, se oli oikea lottovoitto. En tiedä onko kertynyt karmapisteitä, vai auttoiko se, että en nauranut Intiassa lehmien väistämisille, mutta pääsin pioneerien hyppysiin, jotka olivat lisäksi helvetin päteviä ja kiinnostuneita. Alustavat tulokset ovat täydelliset. En siis pelkästään selviä hengissä, vaan saatoin jopa aidosti parantua – joka on tästä harvinaista. Olen loittovoittaja. Ja tällä hetkellä hyvin hyvin onnellinen.

Sen sijaan virkamieselämää jatkan vielä hetken, että saan uudet kuviot uudessa elämässäni eteenpäin, eli uuden työpaikan rullaaamaan, jottan voin karistaa pölyt kantapäistä ja jättää muut riitelemään henkisistä valtamuruista.Tähän väliin kiitos myös teille lukijoille, jotka jaksatte vieläkin täällä käydä ja olette lähettäneet rohkaisevia viestejä. Kijrjoitan myöhemmin kolmi-osaisen lääkehuurujen aiheuttaman sairaala-seikkailuni tänne, jossa kerrottaan niistä hulluista kafkamaisista (ai kuinka tyhmä termi tuokin on, aarh!), kaikki oli kun saa tarpeeksi kipulääkettä ja on vakuuttunut siitä, että naapurin potilas panee sairaanhoitajaa huuhteluhuoneessa, jossa jostain syystä myös on suostutelltu hoitsun piikittämään allekijroittaneen hengettömäksi. Niinpä. Näistä lisää myöhemmin.

Hyviä ja huonoja uutisia

Virkamies on ollut viime viikkoina hiljainen – jopa normaalia hiljaisempi. Olen viettänyt aikaani hieman sairaalassa viime aikoina (en kuitenkaan psykiatrisella, senkin heikkouskoiset!), ja Virkamies on tällä hetkellä kohtuullisen vakavan tilanteen edessä. Tästä syystä olen hiljaa vielä hetkisen, sillä harrastan totaalista eskapismia normaalista elämästäni, jotta pysyn kasassa leikkaussalin Brutuksia varten.

Jos ja kun kaikki menee hyvin, ilmoitan siitä ja puran muutamia ideoita, joita olen nupissani pyöritellyt viimeisinä viikkoina.

Adios, ja kohti parempia aikoja!

Ensi vuoden opetussuunnitelma on vihdoin valmis

… ja kun päästä lopulta kuuluu *prii*, niin saa mennä.